29 days to go

 -Täällä olisi tarjolla papuja vielä muutama purkki, tietenkin riisiä, pari paprikaa ja elisestä jääneitä kanankoipia, ilmoitti Lisa tomerasti. Hän oli ammatiltaan sihteeri ja tykkäsi pitää lukua asioista. Muille se sopi paremmin kuin hyvin, sillä joukosta läytyi vähän liian monta teini-ikäistä ja sinne henkisesti jäänyttä tai muuten vain saamatonta ihmistä. Moira ei niinkään ollut saamaton, muttei myöskään tykännyt ottaa vastuuta asioista. -Jospa vaan syödään kaikki pois, koska tänään pitäisi tulla uusi ruokalasti? Ehdotti parikymppinen Jason. Mutinaa kuului sieltä sun täältä, joka tarkoitti yleensä sitä, ettei porukalla ollut mielipidettä asiasta. Moira lisäsi vaimean myönnytyksen mukaan muminaan ja Lisa alkoi nostella ruokatarvikkeita lähemmäs. Maryn ja Jim ryhtyivät auttamaan Lisaa sillä Maryn oli ammatiltaan kokki ja Jim nyt oli muuten vain Marynin perässä. Moira katsahti Roryyn joka istui maassa ja pyöritteli silmiään, sitten Jacksoniin joka nojaili puuhun ja tarkasteli jalkapohjaansa oudossa asennossa. Moira naurahti ja päätti lähteä katsomaan nukkumatilojen kuntoa ruoan valmistuessa. Pian hän huomasi Jasonin hiipivän perässään eikä jaksanut kuin pyöritellä päätään huvittuneena siitä, miten pojat jaksoivat aina yrittää samoja kepposia, he olivat olleet yhdessä liikaa.

Parin tunnin päästä kun syöminen, ruokalevot ja pieni siivoaminen oli tehty, kajahti tuttu ääni ilmoille - kello ilmoitti että oli aika lähteä keskustaan. Päivä sitten oli sadellut ja kostean ilman takia vesilätäköitä näkyi vieläkin. -Toivottavasti ei kastuta, manasi Kaitlin heidän kävellessä polkua pitkin kuin ankkaperhe. -Nyt tekisi mieli tehdä jotain, jossa ei tarvitse käyttää aivoja, Rory vastasi. -Aikamoinen yllätys ettet haluaisi käyttää aivoja! Jackson huudahti. Rory nauroi muiden mukana, sillä tiesi olevansa oikeasti ihan välkky kaveri, eikä lohkaisu loukannut häntä. -Auts! Jason! Voisit varoittaa jos on tulossa isokin oksa! Lisa kiljui punainen juova kasvoissaan, Jason oli ajatuksissaan päästänyt oksan läsähtämään suoraan perässään kulkeneen Lisan kasvoille. -Anteeksi kamalasti Lisa! En tajunnut että joku voi olla.... noin pieni, ajattelin että oksa osuisi korkeintaan rintakehään, jolloin sen ei pitäisi sattua, Jason selitti. Lisa ei selvästikään ilahtunut anteeksipyynnöstä joka sisälsi huomautuksen hänen ulkoisesta olemuksestaan. Hän vain tuhahti ja siirtyi jonon hännille todeten että siellä olisi ehkä turvallisempaa.

Moira kuuli tuskaisen ähkäisyn vierestään hetkellä jona he saapuivat keskustaan. -Joudutaan uimaan! Siinä vasta kastuukin, Kaitlin valitti ja osoitti merestä kohoavia torneja. -Ja käyttämään aivoja, jatkoi Rory silmäillen valtavia palapelejä. Moiralle tehtävien laatu kävi, hän tykkäsi haastaa itsensä, vaikkei pitänytkään uimisesta meressä, sillä suolavesi maistui ikävältä ja tuntui kurjalta silmissä. Ohjaaja nosti kolme sormea pystyyn ja asetti toisen käden etusormensa poikittain niiden päälle, joka oli merkki että heidän oli oltava nyt hiljaa. Kamera lähti käyntiin muutamaa sekunttia myöhemmin ja juontaja, Billy Manuel aloitti juontonsa, joka sisälsi ohjeet seuraavalle radalle. Moira kuunteli ohjeita puolella korvalla, niinkuin varmaan muutkin, sillä he kävivät radan yksityiskohtaisemmin läpi ilman kameroita ennen itse kisaa.

Pian he kaikki seisoivat omien torniensa päällä ja kisa alkaisi loikalla veteen, josta piti sukeltaa värikkäitä tähtiä kuusi kappaletta. Enempää Moira ei halunnut vielä ajatella, parempi keskittyä pikkupätkään kerrallaan. Lähtölaukaus annettiin ja kaikki hyppäsivät veteen, Moira muutamien muiden tavoin jalat edellä. Hän ajatteli hetken inhoten suolaista vettä, mutta lähti uimaan tarkastellen pohjaa - täällä vesi oli niin kirkasta, että pariinkin metriin näki tarpeeksi selkeästi pinnalta käsin ja tähdet huomasi, eikä tarvinnut lähteä sukeltamalla niitä etsimään. Moira huomasi oman keltaisen tähtensä ja sukelsi hakemaan sitä, hän oli hyvä uimari ja pääsi pohjaan vaivattomasti. Tähden kaapatessaan hän näki vähän matkan päässä toisen kilpailijan, muttei saanut selvää kuka se oli, koska lasit olivat hieman huurussa. Hän oli jo lähdössä takaisin pintaan, kun huomasi suht lähellä toisenkin keltaisen tähden ja päätti lähteä hakemaan sitä samalla sukelluksella. Hän eteni hyvää vauhtia, mutta tähti tuntuikin olevan kauempana, ehkä vesi oli tehnyt tepposet ja Moira oli arvioinut välimatkan väärin. Yhtäkkiä happi tuntui loppuvan ja päähän virtasi outoa pumpulia, joka teki olosta pehmeän, hän sulki silmänsä ja vajosi. 









Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Lähetä kommentti

Hei, jos haluat, voit jättää kommenttikenttään sanoja käytettäväksi tarinan jatkossa!

  © Blogger template Shush by Ourblogtemplates.com 2009

Back to TOP