30 days to go

Jomotus selässä, kipua niskassa, silmiä aristaa, kohinaa korvissa. Moira vääntäytyy ylös makuuasennosta unisena ja ottaa tukea oikealla kädellään, joka osuu jalkaan. Hän hämmästyy, muttei väsyksissä jaksa nostaa kättään pois vieraalta jäseneltä. Moira seuraa katsellaan vieraan jalan ympäristöä ja näkee läjän ihmisiä makaamassa kuka missäkin asennossa bambumatolla. Hän nousee ja suuntaa kulkunsa kohti kohisevia aaltoja. Heinäsirkat surisevat, puut kahisevat tuulessa, mutta muuten on suhteellisen hiljaista. Enempää ajattelematta hän kävelee veteen ja istahtaa alas. Niskassa tuntuu vieläkin kipua, ehkä hän on nukkunut huonossa asennossa, huonossa asennossa keskellä ihmisläjää. Päätä särkee eivätkä silmät halua ottaa vastaan säteitä auringosta, onneksi sentään on pilviverho edessä. Moira heiluttelee pinttyneitä käsiään vedessä.
-Huomenta tanssitauturi! Ei taidakaan olla vielä muita hereillä. Miesääni kiinnittää Moiran huomion. -Otatko juotavaa? Voisi helpottaa tuohon pääkipuun, mies sanoo silmää vinkaten ja ojentaa oluttölkkiä Moiran olkapään yli.
Moira nostaa käden otsalleen suojaamaan silmiä auringolta kääntäessään päätään taaksepäin. -Öööh, en taida ottaa, pitäisi kai olla skarppina jo muutaman tunnin päästä, Moira selittää. -Ja mitä sä höpötit jostakin tanssimisesta? Moira oli toki oppinut, että puolessakaan mitä Rory suustaan päästi ei ollut mitään perää, mutta halusi silti kysyä.
Rory istuutuu Moiran viereen oluttaan hörppien. -Hah, ei että mitäkö höpötän? Taitaa olla päivän puheenaihe tänään sun tanssikoulusi viime yönä! Opin itsekin muuvin jos toisenkin, hän naureskelee. Moira tuijottaa miestä ihmeissään, hän ja tanssiminen ei ole yhtälö, josta tulisi positiivinen vastaus. Rory huomaa Moiran tyhjän hämmästyneen ilmeen ja lisää: Tosin, et taida muistaa siitä paljoakaan. Moira muisti edellispäivän kilpailun, josta he olivat voittaneet grilliruokaa ja baarin baarimikkoineen, jotka sekoittelivat mitä kauniimpia drinkkejä.
-Taisin aliarvioida kykyni maistella drinkkejä, Moira toteaa noloissaan. -En yleensä edes juo, mutta innostuin niin niistä koristeistä ja lisukkeista ja väreistä ja voitosta ja teistä kaikista!
-Noh noh, ei se ole kuolemaksi etkä sinä sitäpaitsi mitään kamalaa tehnyt, senkun vähän tanssahtelit ja käskit kaikki muutkin mukaan!
-Ööö, eihän meillä ole täällä edes musiikkia?
-Kylläpäs sinun muistisi on rajallinen, saimme myös stereot ja 20 hittikokoelma-albumia! Rory hehkuttaa.
-Eikä! Miksi en voi muistaa kun tapahtuu jotain noin hienoa?!
-Ehkä ensi kerralla vähemmän pinkkejä drinkkejä tälle prinsessalle, Rory sanoo ja tönäisee Moiraa.
-Täälläpäs ollaan leikkisissä tunnelmissa, viimeöinen sovinto siis jatkuu? Kysyi paikalle hiipinyt Jackson.
Moira katsoo taas hämillään ensin Jacksonia ja sitten Rorya. -Ööö, mitä? Jackson on Moiran kysymyksestä hämillään ja katsoo Rorya. -Moiran muisti ei ole missään parhaimmassa kunnossa, Rory selittää. -Hän ei muista tanssineensa. Nyt on Jacksonin vuoro näyttää yllättyneeltä. -Luulisi että ne muuvit muistaa väkisinkin! Jackson hekottaa ja lähtee kohti majaa. -Rory, mitä muuta tapahtui viimeyönä? Moira tiukkaa. Rory nousee vedestä ja lähtee reippain askelin Jacksonin perään. -Se onkin sitten toinen tarina! Hän huutaa hämmentyneelle Moiralle. Onneksi palkintoina ei ole montaa kertaa alkoholia, sillä tähän tietämättömyyteen hän ei halua herätä enää uudelleen. Moira päättää nousta ja lähteä tutkimaan ruoka-asioita toisten kanssa.