Tässä on Minna, tarinamme sankari.
Hänen lemppariharrastuksiinsa kuuluu spontaanisti kaiken kiikarointi.
Sekä spontaanisti kaiken elävän ja karvaisen silittely.
Kivaa koiraa silitellessään Minnan pihaan saapui nörtti, jolla oli vaaleanpunainen lahjapaketti mukanaan. Hän oli kuitenkin liian ujo ojentamaan sitä Minnalle suoraan, joten hän pudotti sen maahan ja juoksi karkuun kauhistunut ilme naamallaan.
Onneksi kohta pihalle tulvi muitakin simejä, jotka eivät olleet yhtä ujoa sakkia.
Kaikki kyselivät kehuivat kauniin valkoista koiraa, eikä Minna voinut vastustaa koiraa, josta kaikki niin pitivät. Hän päätti pitää pannattoman elukan itsellään.
Minna päätti pyytää vieraansa sisään ja esitellä heille asuntuaan. Eräs mies meinasi kuolla nauruun kun näki Minnan sisustuksen.
Minna suutahti tästä ja päätti näyttää että hänestä ja hänen talostaan olisi jotain hyvääkin sanottavaa. Kokkaus alkakoon!
Tulipalohan siitä syntyi.
Mutta tulipalon ansiosta Minna pääsi sentään juttusille palomiehen kanssa, ihan komea tapaus!
Palomiehen ohjeiden mukaan Minna päätti tutustui seuraavaksi kodinkoneidensa käyttöohjeisiin.
Kirja kuitenkin kyllästytti hyvin pian sekä ruma miesseura kotona, joten oli aika soittaa taksille ja lähteä tutkimaan sinkkutarjontaa.
Komealta baristalta piti pyytää monta kuppia kahvia, jotta pääsi juttusille. Kahvimies olisi täydellinen Minnalle, sillä hänellä oli unelmana perustaa kahvila.
"Ootsä joku vanginvartija?" Minna kyseli kummalliselta oliolta joka tukki hänen tiensä kahvitiskille.
Kahvimiehellä oli liikaa asiakkaita, ja kellokin alkoi näyttää liikaa, joten Minna päätti vilkutella itselleen taksin.
Iltasuihku.
Ja nukkumaan pariksi tunnuksi.
Kunnes oli aika lähteä yötöihin!
Minnalla oli tapana ottaa iltaisin muutaman tunnin päiväunet ennen töitä, jotta pysyy hereillä.
Ja töihin matka käy.
Työpäivien välissä aika meni siivoamalla.
Töiden jälkeen hän oli aina niin väsynyt, ettei jaksanut siivota edes astioita pois pöydästä, joten se oli hoidettava iltapäivällä.
Siivoukseen kyllästynyt Minna päätti vapaapäivänään piristää itseään ja soittaa sille komealle kahvimiehelle mutta eihän hänellä ollut puhelinnumeroa!
Oli siis pakko lähteä juuri avattuun kahvilaravintolaan, jossa Minna epäili miekkosen työskentelevän.
Siellähän se!
Minna hyppäsi suoraan tiskin taakse ja alkoi lirkuttelemaan. Kipinät lensivät puolin ja toisin.
Miehellä kuitenkin oli läjäpäin muita asiakkaita, joten Minna meni sillävälin syömään.
Ja keskustelemaan kahvikupposen kanssa taiteesta paikallisen neulontakerhon johtajan kanssa.
Minna ei kuitenkaan jaksanut odottaa miehen työvuoron loppua, joten hän päätti lähteä kotiin.
Aamulla hän koitti soitella miehelle, jonka puhelinnumeron oli nyt jo saanut, muttei kuulunut vastausta.
Moneen päivään Minna ei tavoittanut kahvimiestä ja joutui nauttimaan illallisiaan tylsien naapureiden kanssa. Toinen ei tykännyt mistään eläimistä ja toinen oli todella kiintynyt erääseen naapurinmieheen ja puhui tästä jatkuvasti. Minna ei jaksanut kuunnella kumpaakaan.
Usein hän vain istui sohvallaan ja mietti miksei mies vastaa.
Eläimiävihaava naapuri toi Minnalle myös usein vangittuja perhosia, koska Minna oli sanonut tykkäävänsä eläimistä.
Eräänä päivänä simssiä pelatessaan Minna päätti, että jotain vaihtelua oli saatava. Rover aisti innostuneen ilmapiirin ja tuli ihmettelemään.
Minna teki hieman tutkimustyötä.
Ja jutteli asiasta Roverin kanssa.
Kunnes se oli päätetty: tästä sotkuisesta oravanpyörästä ilman kunnon seuraa on päästävä pois!
