Minna käppäili pihalle odottamaan taksia ja päästi samalla perhoset vapaaksi tölkistä. Hän ei voinut käsittää miksi jotkut simit kantelivat tämmöisiä purkkeja takataskuissaan vain siksi että voisivat vangita niihin viattomia perhosia tai tulikärpäsiä jos kyläillessä sattui tulemaan tylsää. Minna päätti ensikerralla häätää suoraan kaikki hyönteistenkiduttajat kotiinsa!
Taksi tuli ja Minna pyysi kuljettajaa kuskaamaan hänet haamun kertomaan paikkaan. Isoista ikkunoista Minna näki jo taksiin asti että paikassa taisi olla ihan kova meininki valoista päätellen.
-Mikäs helvetin vitsi tämä on? Eihän täällä ole edes ovea missään ja seinätkin ihan kesken! Minna raivosi ja polki jalkaa.
Muitakin oli tullut ihmettelemään kummallisen yökerhon ovettomuutta, mutta Minna päätti että bilettämään oli päästävä ja soitti taksin takaisin erittäin tuohtuneena.
Hän jakoi taksin kummallisen lintubongarin kanssa. Taksikuski lupasi viedä Minnan kaupungin parhaaseen bilemestaan!
Lintubongari jäi samassa osoitteessa ja Minnaa vähän kylmäsi, mitä tuollainen mummo teki jossakin kaupungin parhaassa bilepaikassa? Mutta tässä paikassa sentään oli ovi!
Keilaradat ammottivat tyhjyyttään, joten Minna päätti käydä kokeilemassa, se oli sitäpaitsi ilmaista!
Kun ketään ei näkynyt, Minna tylsistyi ja kävi makoilemaan sohvalle, kunnes häntä ympäröi RUMAT SIMIT! Tunnettu kylähullu Gullik Kinnunen ja tuo pelottava lintunaikkonen. Minna kauhistui kun näki järkyttävän sinisen kristallin naisen pään päällä killumassa, SEHÄN LUULI OLEVANSA MINNAN KANSSA ULKONA!
Minna päätti että paras puolustus tätä naista vastaan oli ignorata hänet täysin, niimpä hän alkoi juttelemaan aivan randomin naisen kanssa.
-Miksi kaikki rumat ja pelottavat ihmiset seuraavat minua? Minna kysyi uudelta tuttavaltaan hädissään.
-Luulen että se johtuu vaatteistasi, katso kuinka trendikäs bilemekko minulla on! En joudu tekemisiin kuin viehättävien simien kanssa! Neiti vastasi.
-Ahaa, minun on siis ehdottomasti päästävä shoppailemaan! Minna julisti.
Vielä kuitenkin yhdet keilailut ennen lähtöä.
Minna joutui vielä muutaman kuminaaman kohteeksi, jotka koittivat epätoivoisesti saada Minnaa seurakseen vessaan. Onneksi Minna oli nokkela tyttö ja vastasi että tulee aivan kohta perässä, tyhmät miehet lähtivät innoissaan kohti vessoja jolloin Minna syöksyi kadulle tilaamaan taksia.
Taksikuski lupasi viedä Minnan kaupungin trendikkäimpään vaatekauppaan.
Astuessaan sisään ovesta, Minna tunsi jonkun seuraavan häntä. Kauhuissaan hän pakeni takaoven kautta kujalle.
Lintubongarihan se!
Fiksuna tyttönä Minna päätti mennä juomaan sen verran että näkökentästä haihtuu kaikki epämiellyttävät kanssaeläjät.
-Katsokaas, näin sitä tilataan juotavaa!
-Tadaaa!
Pari kupillista juotuaan Minna tajusi ettei ollut vaatekaupassa.
-Eikö täällä taksikuskit tiedä mistään mitään! Paras bilemesta muka sellainen jossa kaikki rumat ihmiset lähentelee ja ehdottelee vessahetkiä ja tämä muka vaatekauppa!
Minnan mieltä piristi hieman haltiannäköinen mies joka oli pukeutunut hieman liian kuumasti kesäiseen ilmastoon nähden, sentään tämä ei ollut ruma!
Minnalle tuli nälkä ja hän päätti tilata hieman syötävää. Taaskaan hän ei saanut olla rauhassa vaan lintubongarinainen liittyi seuraan.
-Voisitteko heittää tuon naisen ulos kun hän ahdistelee minua! Minna vaati tarjoilijalta.
-Anteeksi mutta se olisi hyvin törkeää käytöstä, eikä hän ole sitäpaitsi edes tehnyt teille mitään, kunhan istui pöytäänne kun muuallakaan ei ole tilaa, tarjoilija vastasi.
-Muuallakaan ei ole tilaa, mutisi Minna ja katsoi ympärilleen, tyhjää kaikkialla!
Vihoissaan Minna kuitenkin päätti selvitä kuten aiemminkin, olla huomaamatta koko naista.
-Tilaisin pirtelön kermavaahdolla! Minna selitti tarjoilijalle, joka kirjasi tilauksen ylös.
-Tämä ei kyllä ole pirtelö vaan pelkkää kermavaahtoa! Minna huudahti näreissään.
-No mutta se tekee hyvää ihmissuhteille, totesi naikkonen oman salaattilautasensa edessä.
Minna pyöritteli päätä epätoivoisesti, mikä kaupunki ja mitkä ihmiset! Onneksi toisella puolella salia joku aloitti karaoken ja Minnanhan oli päästävä laulamaan!
-Sä oot surkeeeee, menisit idolssiin niin saisit kuulla Jone Nikulalta ettet osaa laulaa ja voisit lopettaa ton touhun! Minna huuteli parhaillaan esiintyvälle.
Minnan vuoro koitti ja hän pani parastaan, Pussycat Dollssien videosta opitut tanssiliikkeet tietenkin paransivat näytöstä.
Pari simiä oli jopa istuutunut kuuntelemaan, mutta Minna oli pettynyt, hän oli olettanut koko ravintolanväen tulevan hurraamaan hänelle niin kovasti, että jälkeenpäin olisi kyselty että kuka julkisuudenhenkilö hän oikein on ja saisiko nimmareita. Minna oli jo suunnitellut päässään kertovansa, että laulaa oikeasti Miley Cyruksen biisit ja Miley itse vaan aukoo suutaan. Parasta uuteen kaupunkiin muuttamisessa on juuri tämä tuntemattomuus kun voi sepittää vaikka mitä tarinoita!
Päivä oli valjennut ja Minna päätti lähteä itse etsimään vaatekauppaa ilman taksikuskien neuvoja. Suutuksissaan hän päätti tehdä vähän tuhoja pihalla nököttäville vesiputouksille.
-Onneksi minulla on aina takataskussa mukana tätä saippuaa! Minna räkätti innoissaan.
Ja poistui hiipien paikalta veden alkaessa kuplimaan.
-Nyt sitä sitten tullaan kattomaan oikein porukalla katsomaan aikaansaannoksiani, muttei ketään kiinnosta kun laulan! Minna tuhahti loukkaantuneena.
Minna päätti kävellä vaan katua pitkin, pitihän jostakin löytyä vaatekauppa!
Ja viimein sellainen löytyikin!
Ja näköjään ihan hyvä sellainen, sillä tämä tyylikäs neiti oli myös tullut ostoksille.
Minna sovitteli bilevaatteita ja päätti ottaa tämän kokonaisuuden mukaansa.
Myös tälläinen vähän rennompi asu lähti mukaan.
Kassalla oli myynnissä parfyymeja, mutta rahat eivät riittäneet sellaiseen humpuukiin, ainakaan näiden asukokonaisuuksien jälkeen!
Oli tullut ilta taas ja Minna päätti lähteä kotiinpäin, olihan hän jo melkeen 24 tuntia ollut liikkeessä.
Kotona ovella odotti koira, jonka Minna päätti kutsua sisälle.
Hän vielä kokeili päälle yhtä uutta kotiasua ja suunnitteli seuraavan päivän ateriaa ennen nukkumaanmenoa.
Aamulla Minna heräsi ja istahti miettimään miten sitä aikaa tänään kuluttaisi. Kaksi päivää sitten tullut vieras mies oli edelleen paikalla! Minna päätti kertoa hänelle eilisestä bilereissustaan.
Posti oli haettava.
Ja postimiestä tervehdittävä, olihan hän sentään mies!
Tai sitten ei kun pelkäsi naapurin kissaa.
Käsityölehdestä Minna luki artikkelin jossa kerrottiin kissoille sopivista työpaikoista, se kuulosti sopovalta sillä Minnan rahat olivat aika lopussa bilereissun jäljiltä.
Joku mörkö käveli talon ohi ja olihan häntäkin tervehdittävä.
Minna päätti etsiä molemmille kissoilleen töitä, hänen omasta työpaikastaan kun ei ollut kuulunut mitään!
