Säätiedotus oli luvannut lempeää alkukevään ilmaa aurinkoineen päivineen, joten Minna aloitti päivänsä tekemällä talven viimeisen lumiukon takapihalle.
Jonka jälkeen alkoikin arkinen aherrus, piti vähän ruuvata mm. tietokonetta parempaan kuntoon.
Ja ammetta jonka hana oli poksahtanut. Ei tee hyvää öljyväritaululle jos se kastuu.
Minnasta oli alkanut tuntua siltä, että kaikki paikat likaantuivat nopsemmin ja hajosivat käsiin useimmin nytkun Elena oli talossa.
Ei hän kerinnyt oikein mitään muuta tehdä kun jynssätä paikkoja puhtaiksi ja hoitaa Elenaa. Sosiaalinenkin elämä oli aivan nollissa, edes Ensio ei viitsinyt vierailla kovin usein ja silloinkin touhusi lähinnä vaan Elenan kanssa ja Minna meni nokosille.
Ainoat ulkopuoliset kontaktit olivat ruokakuskeja ja muita palvelualan ihmisiä. Simsmaailmassa tämä kotiintuodut ruokaostokset oli kyllä yksi parhaimmista keksinnöistä, miten äitinä nyt kerkeisi vielä kaupassakin käydä! Ja ilman autoa, julkisia ei ollut ja taksikin maksoi aina oman hintansa.
Yleensä kaikenmaailman kaupustelijat saivat nopean häädön ovelta, mutta nykyisin Minna esitti hyvin kiinnostunutta vaikka ovelle olisi tullut rubikinpallon myyjä.
Elenalla koitti kaksivuotis synttärit, joten Minna päätti pitää pienet juhlat, hyvä syy myös tavata muita aikuisia simejä.
Hampurilaiset olivat sopivaa ruokaa lapsen synttäreille ja niitä Minna vierailleen valmisti.
Vieraita saapui, osan Minna kävi hakemassa ulkoonta kun eivät tajunneet vain marssia sisälle niinkuin yleensä juhliin oli tapana.
Jotain roskia viskeltiin ilmaan ja kynttilät puhallettiin, Onnea Elena 2v!
Erään vieraan mielestä juhlat olivat näköjään ikävystyttävät kun piti ihan nukahtaa pöytään.
Kerrylanen ainosta kerrostalosta juhliin saapui kaksi miestä, Casey ja tämä tumma rastapää Bomie.
-Ootko varma ettet oo Jack Sparrow mustana? Varmaan näin sut jossain palkintogaalassa! Minna kyseli.
Seuraavana aamuna Ensio soitteli ja kyseli Minnaa viulukonserttiin.
-Mutta eihän Elenaa voi sinne tuoda, se vaan huutais koko ajan! Sitäpaitsi Elena on kasvanu niin hirveesti että se tarttee vaatteita, tuut nyt hoitaa sitä tänne kun mä lähen shoppailee, puoltuntii aikaa, moikka!
Niinpä Minna saapui suosittiin vaatekauppaan sateisella säällä ja kyseli vastaantulevilta tytöiltä, löytyisikö tästä läheltä jotain paikkaa josta saisi pirtelöä kermavaahdolla. Unoha Minna jo se pirtelö kermavaahdolla, ei siitä tartte aina puhua! Joku kummituskin oli tullut kauppaan.
-Hei tuuppa säkin sisälle sieltä ennenkun saat kuumetta! Minna valisti miestä kaupan pihalla ennenkun astui itsekkin pois sateesta. Äidinrooli oli istunut Minnan päähän ihan hyvin.
-Hei, löytyiskö täältä jotain teatraalisia vaatteita kaksvuotiaille? Minna kyseli kassapojalta.
Hänen oli pakko jutella kaikkien vastaantulijoiden kanssa nytkun siihen oli mahdollisuus ilman että Elena alkaisi rääkymään vieressä ja jutustelu katkeaisi.
-Sun naama on kun rantapallo! Aika söpöä!
-Hei sä oot saleen se tyyppi joka näyttelee sitä Megatronia siinä Transformers-elokuvassa! Minna hihkui tavattuaan komean miehen.
Höpöttämisen lomassa ostoksetkin saatiin tehtyä, 'muutama' asukokonaisuus Elenalle ja 'pari' Minnalle.
Leikinvarjolla Elenakin pysyi tyytyväisenä vaatteita kokeillessa.
-No ei susta silti kovin sulosta tullu.....
Seuraavat päivät kului Elenan kanssa touhutessa, aivan kuten niin monet edellisetkin.
Ja kotitöitä tehdessä nenättömien jamppojen seuratessa vierestä.
Naapurin koirat kävi kylässä kissojen luona ja Elena oppi pikkuhiljaa kävelemään.
Elena osasi jo vähän leikkiä keskenään joten Minnalle jäi aikaa olla kissojenkin kanssa enemmän.
Kun ilma ulkona oli jo valmiiksi lämmin, Minna tilasi netistä puun Elenalle lahjaksi. He voisivat yhdessä sitä hoitaa ja seurata sen kasvua.
Puun alla oli hyvä opetella kävelemään. Minna nautti näistä viimeisistä päivistä Elenan kanssa, pian hänen olisi mentävä töihin.
