Minna tuli töistä ja näki herran kävelemässä kadulla:
-Tervetuloa, saisinko tilauksenne? Minnan suusta pääsi miestä kätellessä. Asiakaspalvelutyössä oli joskus huonot puolensa. Hän oli unohtanut essunkin päälle töistä lähtiessään. Mies onneksi vaan naurahti ja kysyi josko saisi lasin vettä tulla juomaan. Minnan mielestä tämä oli kerrassaan törkeä ehdotus, mutta oli liian väsynyt ruvetakseen estelemään.
Minna ojensi miehelle lasin vettä ja rupatteli tämän kanssa niitä näitä.
-Hei kamoon mikä nenätön tylsä mies, lähtis jo menee!
Kun mies ei häipynyt, Minna vaihtoi yöpuvun päälle, haukotteli suurieleisesti ja vinkkasi miehelle että hänen täytyisi nyt nukkua, aikainen aamu huomenna. Mitään ei taoahtunut, joten Minna fiksuna tyttönä juoksi häntä karkuun pihalle. Nurkan takana kykkiminen oli niin tylsää, että ensimmäisen ihmisen ohittaessa taloa iltakävelyllä, Minna syöksähti kulman takaa ja iski vierasta naamaan vesi-ilmapallolla, onneksi sekin kuului pitsisen yöpuvun takataskun vakiovarusteisiin!
Tämä kummallinen mies innostui saadessaan kylmää vettä päin pläsiä ja näin jatkui koko yön kestänyt vesisota!
Aamulla Minna koitti hurmata vierastaan kehumalla kokintaitojaan ja kertomalla suuresta haaveestaan voittaa ruoanlaittokilpailu. Pelehtimistoiveesta hän ei rohjennut vielä puhua.
Jokasimikokin erikoisuus: juustopaskaa valmistumassa!
Kokatessa Minna ei edes huomannut vieraan yhtäkkistä katoamistemppua, onneksi hänellä ei olisi ollut tarpeeksi juustoakaan kahdelle.
Koska Minna tajusi jääneensä yksin, hän päätti vaihtaa päälle taas mukavan pitsiyöpuvun ja viihdytti itseään pianomusiikilla.
Minna mietti josko hänen karismassaan olisi jotain vikaa miehen noin oudosti kadottua, joten hän päätti tuhlata loppupäivän lempipuuhalleen, eli karismantreenaamiselle!
Vanha työasu pääsi samalla sovitukseen, sillä Minna halusi tietää oliko lihonnut. Peilistähän sitä ei nähnyt ja vaaka näytti aina väärin.
Viimein oli taas yöpuvun aika ja Minna vetäytyi mukavaan, suureen ja värikkääseen sänkyynsä!
Aamulla ensimmäiseksi tottakai vessaan, selvisi myös syy miksi juustopaskassa oli karvoja.
Ikkunaan ropisi ensimmäiset syyssateet, joten pitihän ne käydä testaamassa! Se tylsistyttävä mies tuli taas kyyläilemään, mutta Minna koitti olla huomaamatta häntä ja roiskia niin paljon ettei mies uskaltautuisi edes tervehtimään!
Mies huhuili kovasti, mutta Minna esitti kuuroa. Onneksi hiippailijasta päästiin eroon ja Minna pääsi haastamaan itsensä shakissa kaikessa rauhassa.
Kunnes puhelin soi ja Minna rupesi innoissaan rupattelemaan tiedelehteä kaupanneen nörtin kanssa.
