Kuukauden biletauko oli kummakyllä pitänyt ja eräs ilta Minnaa vaivasi kaamea vatsakipu, kun yötä kohden se vaan paheni, Minna päätti tilata taksin sairaalaan.
Parin päivän päästä Minna palasi kotiin vauvan kanssa, joka oli ristitty Elenaksi hätäkasteella. On aina hieman vaarallista lähteä synnyttämään jossei ole tajunnut olevansa raskaana, vauvan tilasta ei ollut etukäteen mitään tietoa. Kissat olivat ihmeissään, heitä oli naapurit käyneet ruokkimassa ja paijaamassa pari kertaa päivässä, mutta Minnan poissaolo oli surettanut niitä.
Minna oli itse aivan häkeltynyt nopeasta äidiksi tulosta, ei hän oikein tiennyt mitä vauvan kanssa piti tehdä. Kunhan ruokki sitä tarpeeksi?
Ja piti sen puhtaana, kovin usein nuo vauvat kakkasivatkin. Kaikessa kiireessä hanakin posahti rikki.
Mutta onneksi Minna ei oikeasti ollut uusavuton, vaan sillon kun kaipasi miestä.
Minna päätti ilmoittaa töihin että on saanut vauvan eikä voi normaalisti nyt vähään aikaan käydä töissä. Pomo vastasi ettei voi taata että Minnalla olisi enää työpaikkaa kuukauden pääästä. Onneksi säästössä oli jonkinverran rahaa ja kissat kävivät vielä töissä, kyllä tässä pärjättäisiin! Olisi ollut kätevintä palkata lastenhoitaja ja käydä kokopäivätöissä, mutta Minna halusi oppia tuntemaan Elenan ja oppia hoitamaan tätä kunnolla. Raskasta vauvan kanssa kyllä oli.
Onneksi Elena oli ihan hyvä nukkumaan ja nukkui monen tunnin pätkiä, jolloin Minnakin sai levähtää.
Herättyään Minna tarkasteli itseään peilistä, pientä rasvaa oli vielä lähinnä reisissä, mutta muuten koko olemus oli hoikempi!
-Onneksi olin vaan raskaana, en olisi jaksanut laihduttaa!
Oli kulunut jo viikko kotona Elenan kanssa, kunnes Minna tajusi että Ensiolle olisi varmaan kerrottava ennemmin tai myöhemmin. He eivät olleet kommunikoineet yli viikkoon ja Minna päätti kutsua miehen kylään, hyvää ruokaa ja vähän viiniä niin kyllä se siitä...
Ensiota odotellessa Minna istahti sohvalle lukemaan lehteä. Ensiolla oli paha tapa sniikkailla hiljaa sisälle, koska tiesi Minnan pitävän ovia auki päivisin ja koska halusi käydä facebookissa rauhassa.
Ensio hiippaili makuuhuoneeseen jossa kone sijaitsi, mutta törmäsikin vauvaan, jonka otti innoissaan kehdosta.
-Oisit hei kertonu että sulla on täällä beibi hoidossa! Ihmettelin että missä oot ollu mutta täähän selittää kaiken, vauvat on aika työläitä, itekin välillä hoitelen siskon kakaroita! Kato, enkö osaakin syöttää tätä hyvin! Oon muuten aika hyvä muutenkin lapsien kanssa! Ensio mahtaili.
-Joo oot tosi hyvä, tuota jos mä vaikka laittaisin meille jotain syötävää ja juteltais sitten ihan kunnolla siinä samalla.... Minna ehdotteli.
Ensio vei Elenan takaisin nukkumaan ja saapui pöytään.
-Niin tosiaan öh... Elena on tota niiinkun... mun lapsi, Minna selitti.
-Voi että, onneksi olkoon, mikset oo kertonu lapsesta? Ensio kyseli ihmeissään.
-Nokun ööö tuota se synty tossa viikko sitten.
-Hmmm, me ollaan seurusteltu jo aika kauan, OOTKO PETTÄNY MUA?!? Ensio älähti.
-En en en eiku ääää, Elena on sun lapsi!
-Hei kamoon, se on ihan valkonen, ootsä huomannu et mä oon aika musta? Ei se voi olla mun kakara!
-No jos se ei oo sun niin sit se on varmaan jonkun avaruusolion, koska oon ollu vaan sun kanssa! Minna selitti.
-No kyllä mä sua uskon sitten, muthei, kuka tää heebo on tässä pöydässä? Ensio ihmetteli.
-Simon, se kävi hoitamassa kissoja sillävälin kun olin sairaalassa ja ihastui niihin niin, että käy syöttämässä niille makupaloja aina välillä, Minna selitti.
-Aha okei, mut hei onko sulla tilaa vauvalle? Entäs onko sulla varaa? Mitenkäs työnteko? Ensio kyseli huolissaan.
-No siis rakennutin tän yläkerran pari kuukautta sitten, mut en oo tuonu sua tänne koska tää on vielä ihan kesken. Elena voi asua mun huoneessa kunnes kasvaa isommaksi ja remppaan sit sille huoneen täältä, Minna selitti.
-Mä tottakai avustan sua tässä hommassa, jos se kerta mun muksu on! Haluutsä et mä muutan tänne, niinkun oikeeks isäks? Vai haluisittekste muutta mun luo? Ensio kyseli.
-Ei en mä oo valmis semmoseen, Elenalle on tietty pakko olla äitinä, mutten voi kyllä samalla rakentaa niin vakavaa parisuhdetta. Meillä menee hyvin näin, antaa mennä vaan jatkossakin, Minna sanoi ja hymyili.
Ensio oli samaa mieltä, nyt mukana olisi vaan vauvakin. Eihän se ole kovin erilaista kun kissojenkaan kanssa.
