Joulukuun kuudes
Sivustakatsojan silmin he näyttivät varmasti äidiltä ja pojalta. Riikka asiallisesti kävellen ja indiepoika hänen käsikynkässään iloisesti hyppelehtien ja osoitellen kaikkea liikkuvaa ihmeissään ja innoissaan. Riikasta tuntui koko ajan ettei ollut kovin hyvä idea tuoda tätä miestä kotiinsa, eihän hän tiennyt tästä veijarista yhtään mitään, muttei keksinyt itselleen muutakaan pelastusta unisex-vessatilanteesta. Toivottavasti ei pitäisi alkaa sänkypuuhiin, hänen kantapäänsä oli tällä hetkellä niin rupinen, ettei sitä kehtaisi näyttää kellekään, jos pitäisi sukat jalassa? Mikä idiootti oikeasti ajattelee jotain jalkapohjan rupea, samalla kun noin komea mies roikkuu käsivarressa ja on selvästi hyvin kiinnostunut hänestä ihan ihmisenäkin. Tuskin sitä ruvet haittaa. Pian he saapuivat Riikan kotitalolle oikean rapun kohdalle, jonka oven yläpuolella komeili koristekala, Kalmarinkuja, niinpä. Sisälle päästyään indiepoika heitteli päällysvaatteensa ja tavaransa pitkin poikin eteistä ja suuntasi kulkunsa heti vaatekaapille, jonka päällä undulaatti oleili. "Mulla olikin tätä jo vähän ikävä!" poika huudahti ja höri kädellään ylös toivoen että lintu haluaisi lennähtää hänen sormelleen. "Ai kiva, voit antaa sille vähän ruokaa siitä punasesta purkista jos haluat, se varmaan lentää sun kädelle jos teet niin" Riikka neuvoi siivotessaan pojan jälkiä, jotta eteisessä mahtui kävelemään. Hän ei itsekään ollut mikään siivousintoilija, muttei myöskään tykännyt kun ventovieraat asettuivat taloksi liian nopeasti. Poika näytti todella suloiselta istuessaan sohvalla undulaatti kädessään. Riikka päätti kaivaa pakkasesta viennetta-kakun, joka oli siellä odottanut tarpeeksi erikoista vierasta, johon sillä voisi tehdä vaikutuksen. Hän jätti kakun sulamaan pöydälle, ja päätti mennä tutkailemaan itseään peilistä. Tissit näyttivät hyvältä, kantapään rupi ei ollut niin pahassa kunnossa kun hän oli muistanut ja mekko oli lainsäädännöllisen lyhyt, eli jalat olivat hyvin edustettuina. Hän kumartui vielä tutkimaan varpaankynsien pituusastetta ja huomasi pankkitunnuksensa vessanpöntön takana lattialla. Miten kummassa ne olivat sinne joutuneet? "Hei täältä tulee joku tosi mielenkiintonen ohjelma tilinpäätöksistä!"indiepoika huhuili sohvalta kun Riikka oli noukkimassa pankkitunnuksia lattialta ja laittamassa niitä mekkonsa söpöön taskuun. Melkoinen poika kun oli kiinnostunut tuon kaltaisista ohjelmista, mutta mikäs siinä, ehkä se on sitten ainakin tarpeeksi fiksu hankkimaan kunnon töitä ja tarjoamaan vakaan tulevaisuuden. Riikka istahti pojan viereen, mutta kyllästyi ohjelmaan noin kolmessa minuutissa ja päätti mennä laittamaan ruokaa. "Kuinka paljon luulet että tarvitaan kanaa, jos syödään vaan kahdenkesken pestopastaa?" Riikka kyseli kohteliaisuuttaan ja halusi saada jotain keskustelua aikaan. "Uskoisin että 2609 grammaa riittää!" poika huudahti takaisin undulaatin istuessa hänen olallaan tyytyväisenä. "Okei, 2609 grammaa..." Riikka mutisi ja ihmetteli numeroiden määrää, hän oli aina tehnyt ruokaa vaan kolminumeroisista summista kanaa. "Haluatko syödä tuota jäätelökakkua sillävälin kun käyn kaupassa ostamassa lisää kanaa? Minulla olikin sitä liian vähän." Riikka ehdotteli ja pojan nyökätessä tarjoili tälle palasen kakkua ja suuntasi sitten kulkunsa lähimpään kauppaan, joka oli auki kahteentoista. Voi tätä Helsingin kätevyyttä!
