Joulukuun yhdeksäs
He kävelivät taas niin sateisella asfaltilla kohti bussipysäkkiä, Riikka kantoi laukkuaan ja Anton undulaattia häkkeineen. Riikka ihmetteli Antonin nopeita pieniä pysähdyksiä vähän välein ja oli kohdistanut omat aggressionsa Antoniin, kun tämä ei osannut tulkita hänen hienovaraisia vihjauksiaan painua hiiteen oikein jonka takia Riikka oli pakotettu roudaamaan matkalaukkua rautatieasemalle aivan turhaan. Niin ja ostamaan se pirun häkki sille linnulle. Antonin tökkivä kävely alkoi nopeasti ärsyttää ja Riikka tiuskaisi syytä näihin pikkupysähdyksiin. "No siis kato, täällä on jotain telttakeppejä vähän väliä. Kukahan näitä on pudotellu?" Anton ihmetteli ja osoitti yhtä keppiä maassa. Riikka pysähtyi ihmettelemään keppejä ja samassa mummo törmäsi häneen ja tipautti kassinsa maahan, joista levisi jos jonkinmoista tavaraa. Riikka kumartui ja alkoi keräämään tavaroita takaisin ja samoin teki Anton. Tavaroista Riikka päätteli mummon käyneen ostoksilla läheisellä kirpputorilla. "Onkohan se minun kalkulaattori vielä ehjä?" mummo kyseli hädissään. Anton vakuutteli laskimen vielä toimivan ja ojensi kassit mummolle kohteliaasti hymyillen. "Kylläpäs te nuoret nykyään niin komiasti tokellatte!" mummo kehui ja lähti matkoihinsa. Riikka ja Anton poimivat omat tavaransa, undulaatti huudahteli innoissaan kun matka jatkui ja pian pysäkki jo toivotti heidät vastaan suojaan taas uuden syyssateen alkaessa.
Viimein Riikka oli päässyt Antonista eroon vakuutellessaan että kävisi vain vessassa ennen junan saapumista eikä tarvitsisi sinne poikaa seuraksi. Onneksi Antonin päässä järki ei näköjään kovin nopeasti juossut, eikä tämä tarkistanut juna-aikatauluja eikä ihmetellyt miten Riikka pääsi käymään vessassa kaikkien kantamuksien sekä undulaattinsa kanssa, vaan lähti kiltisti kohtia kotia ja huikkasi soittelevansa pian. Riikkaa ärsytti pojan olemus suunnattomasti, ja toivoi ettei tämä soittelisi kovinkaan nopeasti. "Hei, onko sulla hetki aikaa?" vanhempi mieshenkilö kysyi ja pysäytti Riikan negatiiviset ajatukset. "Onhan mulla vaikka kaksi!" hän vastasi hieman sarkastiseen sävyyn. "No sepäs mukava, kun tuota minulla on semmoinen voileipäpuoti, Subway, en tiedä oletko kuullut, mutta ostin sellaisen juuri ja etsiskelisin sinne tuollaisia pirteitä ja iloisia nuoria tyttöjä työharjoitteluun! Otin selvää että täälläpäin nuo yläasteen työharjoitteluviikot olisivat tulossa kuukauden päästä ja ajattelin helpottaa muutaman nuoren taakkaa ja näin tulla tarjoilemaan töitä ihan kadulla!" Riikka ei tiennyt mitä sanoa. Ensinnäkin mies luuli ettei subeja tunneta, toiseksi hän luuli Riikkaa yläasteikäiseksi ja kolmanneksi, mitä vittua! Joku vanha mies kiertelemässä steissillä ja tarjoamassa lapsille töitä! Riikka mietti että pitäisikö miehestä käydä kertomassa vaikkapa jollekin vartijalle, vai lähtisikö vaan pois tilanteesta. Laiskuus voitti ja suuri luottamus siihen, että joku muu kyllä sanoisi miehestä jos se olisi tarpeellista. "Anteeksi nyt vain, mutta olen jo 22-vuotias, työharjoitteluni tehnyt ja olen kuullut ettei näissä... hmmm... voileipäpuodeissa saa tauoilla pelata edes x-boxia, joten luulen etten ole kiinnostunut!" hän tokaisi ja jätti miehen huutelemaan että mistä niitä x-boxeja saa ja mitä ne ovat.
