Joulukuun neljäs
"Välittäminen on tärkeää! Anna kaksi euroa ja välitä!" joku juoppu huuteli puskasta Riikan matkatessa koulua kohti. Hänen hahmotuskykynsä ei riittänyt käsittämään miten juoposta välittäminen ja kaksi euroa liittyivät toisiinsa. Eihän sille nyt rahaa anna jos siitä välittää! Sehän menee vaan ja ostaa lisää viinaa ja on kauemmin tuossa samassa jamassa. Riikka oli tyytyväinen välittämisensä määrästä, ehkä hän vielä joku kaunis päivä saavuttaisi nirvanan jossain lavatansseissa.
Koulun postilaatikko oli täynnä punaisia kirjekuoria, niin täynnä että se pursui ylitse. Samassa Riikka näki poliiseja, jotka selkeästi vetivät eristysnauhaa postilaatikon ympärille, mitä ihmettä oli tapahtunut! Aulassa oli toinen eritysnauharinkula, jonka keskellä lepäsi rautakanki. "Anteeksi kaunis neiti..." Riikka käännähti ja näki tämän todella komean nuoren poliisin puhuvan hänelle. "Haluaisin vain kysellä että kuinka monelta saavuit kouluun tänään ja mitä teit ennen kuin tulit sisään rakennukseen?" Riikka ei saanut sanaa suustaan. Siinä seisoi aivan unelma aivan lähellä. Tummat kiharat hiukset, ruskeat suklaiset silmät, hymykuopat, hieman pisamia, täyteläiset ja hieman kapeat huulet, hampaat kimaltelivat kuin sokeripalat ennen kahviin uppoamista. Hänellä oli päällään siisti kauluspaita ja suorat mustat housut. Riikka oli aivan vahaa ja unohti hetkeksi missä oli. Oli vaan tuumista kiinni ettei heidän kätensä koskettaneet toisiaan. "No tuota siis öööh.... kun öööh, tulin tuota yyyyhdeksäksi ja olin tuota noin niiin ööö ostamassa talouspaperirullatelinettä!" Riikka takelteli ja ihmetteli sanoja, jotka hänen suustaan tulivat, kellohan oli yksi! Poliisi katsoi häntä kysyvästi ja nosti läjän karvoja Riikan nenän eteen. "Ovatko nämä klipsipidennykset sinun?" hän kysyi silmäripsiään kiihkeästi räpytellen. Riikka oli aivan ulalla tapahtumista ja pudisti vain päätänsä hädissään. Poliisinuorukainen katsoi häntä hieman hämillään, mutta tunsi sydämessään että tyttö puhui totta, olivathan pidennykset aivan väärän värisetkin. Riikka oli lähdössä kohti ruokalaa, mutta nuorukainen tarttui häntä kädestä. "Hei, anteeksi jos olin hieman ankara, mutta teen vain työtäni. Onhan tämä todella outo tilanne kaikinpuolin, en yhtään ihmettele että olet myös hämilläsi tilanteesta!" Riikka vaan tuijotti miehen syviin silmiin, hän oli joskus nähnyt samankaltaiset silmät Ruotsissa. Hänen ajatusketjunsa ruotsalaisesta komistuksesta katkesivat kun poliisi jatkoi yksinpuheluaan: "Haluaisitko lähteä kanssani ulkoilemaan jonain iltana? Minulla on sellainen kettukoira ja se haluaisi tutustua uusiin hurmaaviin ihmisiin, mitäs sanot?" mies selitteli ja ojensi lappua jossa olihänen puhelinnumeronsa. Riikka oli aivan ihmeissään, kahden päivän sisään kaksi treffikutsua! "No mutta mikä ettei!" hän vastasi ja väläytti suloisen hymyn. "Mutta nyt minun on mentävä, soitellaan!"
